Asheville, AAR...

Tässä valittuja paloja viime blogikirjoituksen jälkeisistä tapahtumista..

Toissaviikonloppuna olin International Officen järjestämällä retkellä Ashevillessa, joka sijaitsee myös täällä Pohjois-Carolinassa parin tunnin ajomatkan päässä. Asheville osoittautui mukavaksi pikkukaupungiksi, jossa oli kiva vain kävellä, katella ympärilleen ja poiketa pikkuputiikkeihin. Se oli jotenkin hiukan eurooppalaistyylinen verrattuna muihin amerikkalaisiin kaupunkeihin. Lauantaina poikettiin yhdellä taidenäyttelyalueella, syötiin lounas kasvisravintolassa, käveltiin pari tuntia kaupungilla, poikettiin ostoskeskuksessa kaupungin ulkopuolella ja vietettiin iltaa suht rauhallisesti sellaisessa ravintolassa/baarissa. Saatiin myös kuulla hyviä uutisia eli ASU:n jenkkifutisjoukkue voitti vieraspelinsä, mikä tarkoitti sitä, että voitettiin viidettä kertaa peräkkäin SoCo:n mestaruus (SoCo=southern conference). Olin aika innoissani, vaikka mieluiten olisin kyllä ollut paikanpäällä katsomassa peliä. Sunnuntaina syötiin aamupala aidossa kaksikerroksisessa lontoolaisbussissa, joka on nykyisin parkkeerattu Ashevilleen ja toimii kahvilana. Aamiaisen jälkeen vain nautittiin ulkona auringonpaisteesta ja lämmöstä. Veikkaisin, ettei ihan kovin kauaksi jääty Suomen hellerajasta. Aika mukava sää siis marraskuuksi. :) Ennen paluumatkaa lounastettiin intialaisessa ravintolassa. Ruoka oli vähän liian mausteista minun makuuni, mutta ihan kokeilemisen arvoista. Paluumatkalla poikettiin vielä sellaisessa tosi upeassa hotellissa, josta oli myös upeat näköalat, ja Linvillessä vesiputouksilla (upeat näköalat sielläkin).

Ashevillesta paluun jälkeen alkuviikko meni koulujuttujen parissa. Maanantaina oli quiz ja torstaina koe. Torstai-ilta olikin sitten ihan huippu. Pari kuukautta sitten kuulin, että kaksi tunnettua bändiä aikoo eksyä kiertueellaan tänne Booneen, joten olihan niistä otettava selvää, vaikka olin kuullut bändeiltä yhteensä vain yhden biisin sitä ennen. Toinen bändeistä vaikutti ihan hyvältä, joten ostin liput (n. 17 euroa) konserttiin. Tämä konsertti oli siis viime torstaina. Ekana soitti Anberlin, jonka mukanaolon tajusin vasta pari päivää ennen konserttia. Sen osuus meni lähinnä odotellessa pääesiintyjiä, jotka olivat the All-American Rejects (AAR) ja Taking Back Sunday. Jälkimmäinen oli hyvä, ensinmainittu mahtava. Jo ennen konserttia olin kuunnellut AAR:n biisejä Youtubesta ja niillä on tosi monta hyvää biisiä! AAR on todellakin mun uusi suosikkibändi! Konsertin jälkeen jäätiin seisoskelemaan hallin ulkopuolelle muutaman kymmenen innokkaan teinin kanssa ja nähtiinkin suurin osa bändien jäsenistä palaamassa keikkabusseille. Lol. :D

Unohdin tyhjentää kameran muistikortin ennen konserttia, joten en sitten voinut ottaa kovin paljon kuvia. Otin kuitenkin yhden videon, se on tossa alla. Oltiin siis hyvin lähellä lavaa. Kyseinen pätkä on biisistä Dirty Little Secret. Käykää ihmeessä katsomassa sen musiikkivideo Youtubesta, se on aika hauska. Muita hyviä biisejä ovat It Ends Tonight (mun suosikki), Give You Hell (se biisi, jonka jopa minä olin kuullut aiemmin), Move Along, I Wanna jne. Täytyy kyllä käydä ostamassa AAR:n cd vielä ennen kuin tulen takaisin. Yliopiston kirjakaupassa AAR:n cd maksoi vain jotain 14 dollaria, mikä euroissa on vielä vähemmän. En tiedä minkä hintaisia cd-levyt Suomessa nykyään ovat, mutta halvemmalla taitaa täältä saada.

Viime viikonloppu meni aivan liian nopeasti. Olin joka ilta jossain menossa, mutta join koko viikonloppuna vain yhden alkoholillisen juoman.. Lauantaina päivällä oli jenkkifutiskauden viimeinen sarjapeli. Oli taas kerran aivan mahtavaa! Selvittiin playoffeihin, jotka alkavat tämän viikon lauantaina, mutta en valitettavasti pääse katsomaan peliä. Harmittaa aivan suunnattomasti, etenkin jos häviämme, sillä tappio tarkoittaa kauden päättymistä. Mutta on mulla ihan hyvä syy jättää peli väliin, olen nimittäin Atlantassa, Georgian osavaltiossa! Huomenna on Thanksgiving eli kiitospäivä ja pääsen "host-"/ystäväperheeni kanssa viettämään sitä perheen äidin siskon luokse Atlantaan. Lähdemme torstaiaamuna ja palaamme lauantaina joskus iltapäivästä (valittavasti emme ehdi takaisin futispeliin, joka alkaa jo klo 12). Tänään kokkailimme kaikenlaista huomista päivällistä varten. Minä tein elämäni ensimmäistä kertaa rosollia.. Onneksi meillä tulee olemaan niin paljon kaikkea muuta syötävää (mm. kalkkuna, perunamuussia, piirakoita, kakku, keitettyjä porkkanoita), että kukaan ei kiinnitä huomiota yhteen outoon suomalaiseen salaattiin. :D

Nyt katson telkkarista nhl-kiekkoa. Yllättävää kyllä, tämä on oikeastaan ensimmäinen kerta koko syksynä, kun olen jäänyt telkkarin ääreen pidemmäksi aikaa seuratakseni jotain ottelua. Välillä tietty jossain ravintolassa istuessa tulee vilkuiltua telkkariruuduilta jenkkifutista, mutta muuten on koko telkkarin katseleminen jäänyt aika vähille. Yllättävää siksi, että telkkarin urheilutarjonta on valtava. Nyt televisiosta tulevassa pelissä pelaavat vastakkain Carolina Hurricanes ja Anaheim Mighty Ducks, ja Selänne [Selani] teki juuri maalin Koivun syötöstä. Ehkä tekin näette sen huomenna urheiluruudusta. :)

Seliseli (Halloween yms.)

En tiedä, mitä kirjoittaisin. On aivan liikaa kerrottavaa ja aivan liian vähän aikaa. Suunnittelen päivittäin mielessäni uusia blogikirjoituksia, mutta en vain koskaan saa niitä kirjoitettua. Haluaisin kyllä jakaa kanssanne kaiken sen kivan (ja joskus myös vähemmän kivan), mitä täällä näen ja koen, mutta olen vain niin saamaton. Anteeksi. Osasyynä on kyllä myös se, että lukukauden edetessä kouluhommat ovat lisääntyneet ja en vain osaa olla stressaamatta niistä. Washington-kuvista aloitin tekemään postausta, mutta tapeltuani puoli tuntia kolmen ensimmäisen kuvan ja niiden kuvatekstien sijoittelun kanssa päätin luovuttaa. En halua käyttää liikaa aikaa bloggaamiseen, sillä valitettava tosiasia on, että olen täällä enää reilun kuukauden. Tasan vuosi sitten hakupapereita täyttäessäni minulla ei ollut aavistustakaan, millaiseen paikkaan lopulta päätyisin, enkä uskaltanut lähteä koko vuodeksi. Tuota pelkuruutta tulee kyllä nyt harmiteltua päivittäin.. Ei sillä etteikö olisi mukava palata Suomeen, mutta neljä kuukautta on oikeasti aivan liian lyhyt aika viettää vaihdossa!

Tässä kohtaa on pakko kaivaa kalenteri esille, jotta muistaisin, mitä kaikkea Washingtonin reissun jälkeen onkaan tapahtunut. Kaksi viikkoa sitten oli Halloween. Halloween on kyllä täällä niin iso tapahtuma, että se olisi oikeastaan vaatinut oman postauksen. Halloween-karkit ilmestyivät Wal-martiin jo syyskuussa ja vaikka varsinainen juhlapäivä on 31.10. niin käytännössä monet juhlivat pari edellistäkin päivää. Tänä vuonna 31.10. sattui lauantaiksi, joten Halloween-bileet olivat todellakin aivan must. Oli aivan mahtavaa olla kerrankin bileissä, joissa kaikilla oli naamiaisasu. Paikalla oli muun muassa ganstereita, enkeli, kissa, vampyyri, Audrey Hepburn, Juno, punahilkka ja noita. Minä sain lainaksi erään amerikkalaisen ystäväni toissavuoden halloweenin Minni Hiiri -asun: korvat ja punainen mekko, jossa valkoisia palloja. Juhlat olivat kahden opiskelijan kämpässä ja he olivat koristelleet sen teeman mukaisesti. Tarjolla oli jello shotteja eli hyytelöä, johon on lisätty viinaa. Makuina esimerkiksi lime ja kirsikka. Söin tosin vain yhden (enkä oikeastaan sitäkään kokonaan), sillä niissä oli minun makuuni aivan liikaa alkoholia.

Halloweenini toinen kohokohta oli kurpitsan kaivertaminen. Kävimme ostamassa kurpitsat ja vietimme mukavan illan niitä kaiverrellen. Kaivertaminen oli oikeastaan aika helppoa: ensin leikataan kansi, sitten kaiverretaan siemenet ja pehmeä sisusta pois ja lopulta tehdään itse naama (tai minkä kuvion ikinä haluaakaan tehdä). Lopputuloksena pitäisi olla kurpitsalyhty, johon voi laittaa kynttilän sisälle. Paloturvallisuussyistä tätä kynttiläosuutta ei kuitenkaan tullut täällä asuntolassa kokeiltua.. Joka tapauksessa pidin kurpitsaani huoneeni oven vieressä halloween-tunnelmaa luomassa. Valitettavasti vain vähän liian pitkään, sillä se pääsi homehtumaan aika ällöttävän näköiseksi.. Pääsin myös näkemään trick-or-treatingin eli lapsia pukeutuneena naamiaisasuihin keräämässä karkkia. Täällä asuntolassa systeemi toimi niin, että ne jotka halusivat ottaa vastaan näitä karkkienkerääjiä, laittoivat nimensä listaan ja saivat oveensa lapun, jonka perusteella lapset (ja jotkin naamiaisasuihin pukeutuneet opiskelijatkin) sitten osasivat koputtaa oikeisiin oviin.

Alla kurpitsaepisodi kuvina.

Viime lauantai ja Halloweenia edeltänyt lauantai menivät jälleen kerran amerikkalaisen jalkapallon parissa. Olen jo ehkä tainnut kertoakin, että nautin yliopiston jenkkifutisjoukkueen peleissä käymisestä aivan mielettömästi.. :D Mahtava tunnelma ja alkukauden kangertelujen jälkeen myös mahtavia lopputuloksia (voittoja siis). Harmi vaan etteivät parhaat ystäväni täällä ole yhtä innostuneita.. Viime pelissä kaikki muut lähtivät pois puoliajan paikkeilla, mutta minä jäin katsomaan loppupelin ja ei kyllä ollut ongelmaa viihtymisen suhteen. Valitettavasti jäljellä on enää yksi kotipeli (viikon päästä). :( En tiedä olemmeko pääsemässä play-offeihin, mutta vaikka pääsisimmekin, niin niihin peleihin on kuulemma vaikea saada lippuja.. Harmi. Onneksi tänään alkoi koriskausi! Kävin katsomassa pelin muutaman ystäväni kanssa. Yliopiston korisjoukkue ei ole niin hyvä kuin jenkkifutisjoukkue eivätkä sen pelit siksi ole kovin suuria tapahtumia täällä. Heti perään on tosin todettava, että kyllä noi pelit kuitenkin suomalaisen korisliigan voittaa -ainakin tunnelmassa. Peliareena oli myös suurempi kuin mihin olen tottunut: Suomessa jopa maajoukkueen pelit pelataan pienemmässä hallissa kuin tämän pikkukaupungin yliopistojoukkueen pelit..

Mitäs kaikkea muuta tässä on ehtinyt tapahtua? Olen muun muassa käynyt "host-perheeni" luona päivällisellä, patikoinut AppPeerini kanssa, tehnyt läksyjä ja lukenut kokeisiin, lainannut Twilight-kirjasarjan ekan kirjan ja lukenut sen puoliväliin, ollut kuuntelemassa pariakin paikallista bändiä, käynyt elokuvissa (Funny People ei oikeasti ole kovin funny), saanut nuhan, hengaillut kavereiden kanssa yms. Huomenna suunnataan pienellä vaihtariporukalla Ashevilleen, joka on Suomen mittakaavassa sellainen keskisuuri kaupunki noin 1,5 tunnin ajomatkan päässä. Ihan kiva reissu tiedossa, mutta pakko myöntää, että mieluummin olisin kyllä mennyt katsomaan koulun jenkkifutisjoukkueen vierasottelua ja/tai nhl-ottelua Raleighiin.. Onneksi sään pitäisi olla täydellinen kaupungilla kiertelyyn: melkein 20 celcius-astetta (illaksi tietysti viilenee) ja EI sadetta. Kurkkasin vertailun vuoksi Suomen ennustetta parille seuraavalle päivälle ja en kyllä vaihtais paikkoja teidän kanssa.. :D Mukavaa viikonloppua kaikille ankeasta(?) säästä huolimatta!