Baseball-pelissä

Kesken pelin alkoi sataa, minkä takia yleisö on poistumassa alimmilta penkkiriveiltä katoksen alle.

Viime lauantaina olin katsomassa baseball-peliä ensimmäistä kertaa elämässäni! Sitä ennen en ollut nähnyt lajia oikeastaan edes tv:stä. Koska pidän melkeinpä kaikenlaisen urheilun seuraamisesta, ilmoittauduin International Officen järjestämälle retkelle heti, kun kuulin siitä. Peli oli Hickoryssä, joka sijaitsee noin tunnin ajomatkan päässä Boonesta. Kyseessä ei ollut mikään aivan huipputason ottelu, sillä Hickory Crawdads pelaa jossakin muutaman osavaltion käsittävässä sarjassa. Mutta Suomeen verrattunahan sekin on jo paljon, koska pelkästään Pohjois-Carolinassa on pitkälti yli kahdeksan miljoonaa asukasta.

Katsojien joukossa oli yllättävän paljon perheitä ja sainkin sen vaikutelman, että baseball-peliin mennään itse pelin seuraamisen lisäksi viettämään iltaa perheen ja/tai ystävien kanssa. Seura onkin tarpeen, sillä pelit kestävät tyypillisesti useamman tunnin. Me kyllästyimme jossakin seitsemännen vuoron (inning) paikkeilla, kun peliä oli kestänyt kaksi ja puoli tuntia. Yhteensä vuoroja on yhdeksän (tasatilanteessa enemmänkin), joten peli olisi kestänyt vielä vähintään tunnin ja niinpä päätimme lähteä takaisin Booneen viettämään iltaa. Itse olisin vielä voinut jäädä hiukan pidemmäksikin aikaa, vaikka olin ennen peliä ehtinyt perehtyä baseballin sääntöihin vain pikaisesti ja niinpä en kaikista pelin hienouksista päässyt aivan selville. Kaiken kaikkiaan joka tapauksessa kokemisen arvoinen reissu!

Myös peliä seurannut illanvietto oli kokemisen arvoinen. Puolisen tuntia bileiden alkamisen jälkeen paikallinen poliisi tuli nimittäin lopettamaan bileemme, jotka pidettiin erään amerikkalaisen pienessä asunnossa. Ilmeisesti syynä oli se, että asunnossa olisi saanut olla vain nelisen henkeä kerrallaan, joten määrä ylittyi ainakin viisinkertaisesti. Asunnon haltijalle rapsahti illanvietosta parin sadan dollarin sakko, jonka maksamiseen useimmat bileissä olleet kuitenkin vapaaehtoisesti osallistuivat. Pääsimme myös jatkamaan bileitä toisessa paikassa, joten ei ilta ihan täysi pannukakku ollut.

Orientaatioviikon tapahtumia

Kuten varmasti olette huomanneet, laahaan hiukan jäljessä näiden blogipäivitysten kanssa. Nyt olisi siis tarkoitus kuroa tuota eroa umpeen ja kertoa lyhyesti tiistain, keskiviikon ja torstain tapahtumista.

Tiistaiksi ja keskiviikoksi vaihtareille oli järjestetty ohjelmaa lähes minuuttiaikataululla. Osa orientaatioluennoista oli oikein hyödyllisiä, toiset vähemmän.. Tiistai-iltana kansainvälisille opiskelijoille ja heidän "isäntäperheilleen" järjestettiin (pot luck) piknik puistossa. Varsinaisesti kyse ei ole isäntäperheestä vaan pikemminkin ystäväperheestä, jota tavataan kerran kuukaudessa. Halutessaan voi tietysti tavata useamminkin. Itse hain isäntäperhettä, koska uskon, että heidän avullaan voin tutustua myös sellaiseen osaan amerikkalaista kulttuuria, jota yliopistolla ei pysty kokemaan. Isäntäperhe voi myös auttaa käytännön jutuissa esimerkiksi viemällä ostoksille. Omaan isäntäperheeseeni kuuluu äiti Geri, isä Tom, poika Erich ja tytär Eileen. Geri ja Tom työskentelevät käsittääkseni molemmat täällä yliopistolla. Erich aloittaa nyt viimeisen vuotensa ASU:ssa ja Eileen käy jotain toista yliopistoa parin tunnin ajomatkan päässä Boonesta. Häntä en tavannut, mutta saatamme ehkä mennä joskus käymään hänen yliopistollaan. Isäntäperheeni haki minut asuntolalta piknikille ja piknikin jälkeen vei minut lähimmän vuoren/mäen huipulle. Sieltä näki melkein koko Boonen! Kävin myös Erichin ja hänen ystävänsä kanssa yhdellä oluella paikallisessa baarissa. Eipä kyllä täkäläinenkään olut hyvää ole..
Keskiviikkona jatkui orientaatio ja esimerkiksi kampuksen poliisi kävi kertomassa osavaltion lainsäädännöstä, tosin lähinnä huumeiden ja alkoholin suhteen. Täällähän siis tosiaan ikäraja juomiseen on 21 eikä alkoholia nauttiessa samassa huoneessa saa olla alle 21-vuotiaita. Ulkona juominen on myös kielletty, kuten useimmissa muissakin osavaltioissa. Huumeisiin liittyen meille kerrottiin, että myös samassa huoneessa oleminen on rangaistavaa. "If you know or if you should have known" on fraasi jota poliisi toista moneen kertaan. Ei siis kannata jäädä paikan päälle hengailemaan, vaikka ei itse huumeisiin koskisi.

Keskiviikkona käytin myös ensimmäisen kerran AppCardiani ruuan maksamiseen. Opiskelija-asuntolassa asuvilla ei ole omaa keittiötä, joten käytössä on meal plan. Käytännössä siis jokaisen kortille ladataan tietty (etukäteen maksettava) summa rahaa, jota voi käyttää kampuksen ruokaloissa ja kaupoissa (kampusalueen kaupat ovat tosin melko pieniä ja kalliita). Minulla, kuten ilmeisesti useimmilla muillakin, on alin meal plan eli 730 dollaria. Kuulostaa paljolta, mutta käytännössä sillä kattaa ehkä 1/3 tai korkeintaan puolet ruokailuista. Vielä eilen ja tänään me vaihtarit saimme syödä ilmaiseksi ruokalassa, mutta huomisesta alkaen pitää aina käyttää tuota korttia. Voin joskus myöhemmin kirjoittaa vielä erillisen postauksen ruokaloiden valikoimasta ja muusta, mutta noin yleisesti ottaen voi sanoa, että terveellisiä vaihtoehtoja on, mutta epäterveellisiä on sitäkin enemmän.

Eiliselle ei sitten ollutkaan enää niin paljoa järjestettyä ohjelmaa. Aamulla kävin pikaisesti lenkillä ja sitten menin juttelemassa kurssivalinnoistani. Valitsin jo Suomessa kursseja, joille haluaisin ja sen perusteella minut sijoitettiin neljälle markkinoinnin kurssille ja yhdelle riskienhallintaan ja vakuuttamiseen liittyvälle kurssille. Mahdollisesti vaihdan yhden markkinoinnin kurssin vaihtareille tarkoitettuun englantiin ja lisäksi aion tiputtaa yhden kurssin kokonaan pois, koska minun tarvitsee lukea vain neljä. Mutta tiputtamispäätöksen teen vasta ensimmäisten luentojen jälkeen. Poikkesimme muutamien vaihtareiden kanssa eilen myös ostoskeskuksessa (Boone mall) ja Wal-Martissa. En saanut ostettua oikein mitään, joten käveleminen sinne ja bussin odottaminen takaisin tullessa olivat hiukan turhauttavia kokemuksia. Ensi kerralla täytyy katsoa tarkemmin bussiaikatauluja tai hommata autokyyti. Illalla vain hengailimme LLC:n tv-huoneessa katsoen Frendejä ja jonkin elokuvan.

Nyt täytyy mennä. Minun oli tarkoitus olla jo pari minuuttia sitten alhaalla muita tapaamassa. Saa nähdä, lähdemmekö jonnekin viettämään iltaa. Voi olla etten jaksa, aamulla on aikainen herätys.

My first day in Boone

Näkymä huoneeni ikkunasta.

Minulla on tässä puolisen tuntia aikaa ennen kuin menen juttelemaan kurseistani yms, joten kirjoitan pikaisesti ensimmäisestä kokonaisesta päivästäni Amerikassa.

Maanantaiaamuna hotellissa nukutun yön jälkeen lähdimme bussilla Charlottesta kohti Boonea. Matka kesti parisen tuntia ja sinä aikana maisema muuttui melkoisen paljon. Boone sijaitsee nimittäin Appalakkien vuoristossa. Vaikka olin nähnyt kuvia alueesta, etenkin metsän määrä yllätti. Kaikkialla on vihreää ja korkeuserojen takia metsää näkyy paljon. Kampusalueella hallitsevat värit ovatkin vihreä ja tiilenpunainen, koska melkein kaikki rakennukset ovat senvärisiä.

Ensimmäisenä ohjelmassa oli henkilökorttien (ID, AppCard tai miksi ikinä sitä kutsuukaan) tekeminen. Kortissa on kuva ja nimi ja sitä kannetaan aina mukana, koska ilman sitä en pääse opiskelija-asuntolaan (dorm). Seuraavaksi saimme huoneemme. Suurin osa vaihtareista asuu opiskelija-asuntolassa nimeltä Living Learning Center eli LLC. Minä olin onnekas ja sain yhden hengen huoneen! Näitä ei todellakaan ole montaa koko kampuksella. Vessan ja suihkun kuitenkin jaan muiden tavoin kolmen muun tytön kanssa. Maanantaina oli ohjelmassa myös kiertokävely kampuksella, joka on suomalaisesta näkökulmasta melko iso ja sekava, mutta uskomattoman kaunis. Ostin myös prepaid-kortin puhelimeeni, jotta voin soitella täällä ystävilleni kohtuulliseen hintaan (25 senttiä minuutti, 20 senttiä per viesti). Erikoista on se, että myös vastaanotetuista puheluista ja viesteistä joutuu maksamaan. Suomalaiseen numerooni ei kannata soitella, koska pidän sitä puhelinta useimmiten pois päältä. Amerikkalaista pankkitiliä en ainakaan vielä avannut. Täytyy vielä harkita, onko sellaisen hommaaminen järkevää, kun olen täällä vain neljä kuukautta.

Maanantai-illalla käytiin ostoksilla Wal-Martissa. Mukaan tarttui ostoskärryllisen verran tavaraa, koska tarvitsin mm. lakanat, tyynyn, peiton, pyyhkeitä, likapyykkiastian, shampoota, hammastahnaa ja flipflopit. Siltikin täytyy vielä luultavasti tehdä uusi reissu, jotta saan joitain puuttuvia tavaroita. Rahaa meni hiukan yli 70 dollaria. Pelkäsin, että peiton yms. takia menee paljon enemmän, mutta ne olivat onneksi yllättävän halpoja.

Päivän aikana tuli tutustuttua vaihtareiden lisäksi myös muutamaan amerikkalaiseen opiskelijaan, mistä olen erityisen iloinen. Kaikki ihmiset täällä ovat kovin innoissaan meistä kansainvälisistä opiskelijoista, joten vastaanotto on ollut todella lämmin.

Piiitkä päivä

Perillä ollaan ja nettiyhteyskin toimii, joten kerron teille, miten matkustuspäiväni sujui. :)

Tässä kappaleessa olevan tekstin olen kirjoittanut vihkooni lennolla Tukholmasta Chicagoon:
Tähän asti kaikki on mennyt hyvin, vaikka lentokentillä olikin pientä paniikkia. Helsinki-Vantaalla oli omatoimisesti tehtävän lähtöselvityksen laitteet rikki ja jonot lähtöselvitystiskeille sen mukaiset. Olin kentällä 1,5 tuntia ennen koneen lähtöä ja yhtään ylimääräistä aikaa ei kyllä jäänyt. Vanhempien hyvästeleminenkin kävi niin nopeasti, etten paljoa ehtinyt miettiä. Lopulta ehdin kuitenkin ostaa fazerin sinistä viemiseksi ja suomenkielisen pokkarin (jos vaikka alkaa englanti liikaa ahdistaa), mutta adapterin ostaminen jäi kiireessä tekemättä. Isä antoi tosin jonkinlaisen adapterin mukaan, toivottavasti se toimii! Tukholmassa vaihtoaika oli 45 minuuttia. Suosittelen kyllä hieman pidempää vaihtoaika, passintarkastukseen jonottamisessa ja kävelemisessä portilta toiselle menee yllättävän paljon aikaa. Tällä hetkellä (eli siis lennolla Tukholmasta Chicagoon) fiilikset ovat vähän sekavat: välillä saa pidätellä itkua ja välillä olen yllättävänkin luottavainen siihen, että kaikki menee hyvin. Tämä Atlantin ylittävä lento on kyllä sikäli kiva, että tarjolla on aivan riittävästi viihdykettä, kuten elokuvia ja musiikkia. Pasianssiakin taitaisi pystyä pelaamaan edessäni olevan näytön ruudulla.

Loppumatkalla ei sitten tullukaan kirjoitettua mitään ylös, kun keskityin lähinnä torkkumiseen ja noihin viihdykkeisiin. Voisin kuitenkin kertoa muutamalla sanalla maahantulomuodollisuuksista yms. Chicagossa. Laskeutumisen jälkeen kaikki ohjattiin ikäänkuin laajennettuun passintarkastukseen, jossa virkailijalle piti antaa nähtäväksi passin lisäksi viisumi, DS-2019-lomake (liittyy J-1-viisumiin) sekä lentokoneessa täytetty tullilomake ja I-94-lomake. Kaikki laput tarkastettuaan virkailija niittasi I-94:n alaosan kiinni passiini, jotta kotiin lähtiessäni voin antaa sen heille takaisin ja poistumiseni maasta tulee kirjattua. Lisäksi virkailija otti sormenjäljet ja valokuvan. (Erilaisia vaihtojuttuja varten minusta on muuten otettu jo viisi kuvaa..) Seuraavaksi hain ruumassa olleen laukkuni hihnalta. Luullakseni kaikilla pitää olla matkatavarat mukana tullia varten. Tullissa annoin vain täyttämäni tullilomakkeen virkailijalle, mitään tarkastusta ei siis minun tavaroilleni tehty. Tullin jälkeen matkalaukku annettiin pois uudelleen ruumaan laittamista varten.

Seuraava lentoni lähti eri terminaalista, jonne menin terminaalien väliä kulkevalla junalla. Kannattaa muuten huomioida se, että edelliseltä lentokentältä ostetut juomat täytyy laittaa tullin jälkeen ruumaan menevään laukkuun, koska terminaalien väliselle alueelle on vapaa pääsy kaikilla ja lähtöterminaalissa on edessä uusi turvatarkastus. Edelläni olleet naiset eivät olleet tätä tajunneet ja joutuivat heittämään juomansa roskiin. Turvatarkastuksessa piti ottaa takin lisäksi kengätkin pois! Outoa.. Laskeutumisesta lähtöterminaaliin pääsemiseen kului minulla aikaa ehkä tunnin verran. Suosittelen silti aivan minimissään kahden tunnin vaihtoaikaa USA:an saapuessa, koska jonotusalueiden pituudesta päätellen joskus voi olla kovinkin ruuhkaista..

Lento Chicagosta Charlotteen meni nukkuessa, minkä ansiosta en ollut koko loppuiltana yhtään väsynyt, vaikka päiväni kestikin yhteensä noin 25 tuntia. Minua oltiin vastassa lentokentällä ja pääsin melko nopeasti hotellille. Ennen nukkumaan menoa kävin vielä syömässä kahden amerikkalaisen ja kolmen espanjalaisen kanssa ja hotellihuoneen jaoin yhden meksikolaisen ja kahden hollantilaisen kanssa. Kaikkiaan täällä ASU:ssa on kolmisenkymmentä vaihtaria, jotka tulevat noin 15 maasta. Minä olen ainut suomalainen, mikä on ihan hyvä asia. Jos täällä olisi useampia suomalaisia, jäisin varmaan helposti heidän seuraansa enkä olisi niin paljoa muiden kanssa.

Kello alkaa lähestyä kahtatoista, joten täytyy mennä nukkumaan. Yritän huomenna ehtiä kirjoittamaan tänne ensimmäisistä päivistäni Boonessa. Tiivistetysti voin kuitenkin sanoa, että minulla on ollut todella kiireistä ja mukavaa ja odotan innolla tulevia päiviä.

Seikkailu alkakoon

Lähtöön neljä tuntia! Matkalaukut ovat täynnä, mutta pää tyhjä. Olen keskittynyt viimeiset kaksi päivää lähes täysin lähtövalmisteluihin ja nyt kaikki alkaa olla tehtynä. Matkalaukusta puuttuu enää muutama kuivumassa oleva vaate ja repusta läppäri. Tämän tekstin kirjoitettuani suljen koneen ja laitan sen reppuun. Sitten menen nukkumaan muutamaksi tunniksi ja kuuden jälkeen äiti ja isä lähtevät viemään minua Helsinki-Vantaalle. Sieltä lähtee SAS:in lento Tukholmaan kello 9.30. Tukholmasta jatkan edelleen SAS:lla Chicagoon O'Haren kentälle, jossa edessä ovat maahantulomuodollisuudet. Niihin on onneksi runsaasti aikaa, sillä vaihtoaika on lähes neljä tuntia. Perillä Pohjois-Carolinan suurimmassa kaupungissa Charlottessa pitäisi olla paikallista aikaa seitsemän maissa (aikaero seitsemän tuntia). Ensimmäisen yön vietän Charlottessa hotellissa muiden vaihtareiden kanssa. Maanantaiaamuna meille on järjestetty kuljetus parin tunnin ajomatkan päässä sijaitsevaan Appalachian State Universityyn, koska Yhdysvalloissa julkinen liikenne on huomattavasti vähäisempää kuin täällä meillä. Pari ensimmäistä päivää menee vaihtareille järjestettävässä perehdytyksessä, mutta yritän päästä jossain välissä kirjoittamaan kuulumisia edes lyhyesti.

Kuten jo mainitsin, pää on aika tyhjä tällä hetkellä. Saattaa johtua siitä, että olen yksinkertaisesti vain väsynyt. Kävin vielä illalla syömässä muutaman ystävän kanssa ja erityisesti sen jälkeen olo on ollut aika rauhallinen. En ole jännittänyt, itkenyt enkä hihkunut innostuksesta, vaan olen vain keskittynyt pakkaamiseen. Voi olla, että tunteet purkautuvat sitten huomenna lennolla, kun on aikaa ajatella.

Nyt lienee aika sanoa heippa ja mennä nukkumaan. Oikein ihanaa syksyä kaikille! Älkää unohtako minua, vaan laittakaa kommenttia tänne tai viestiä Facebookissa tai sähköpostilla! See you soon!

Lähtöviikon askareita

Maanantain jälkeenkin tämä viikko on ollut hyvin kiireinen niin kuin olettaa saattoi. Tosin tiistai taisi vielä kulua enemmän ajatustyön kuin konkereettisen tekemisen parissa. Tai no, mittailin minä matkalaukkuja ja pohdin, kuinka suuren uskallan ottaa. Liian isosta laukusta voi nimittäin tulla 125 dollarin sakot.. Meillä olisi ollut iso ja kevyt laukku, jolla isäni ja veljeni toivat Rock Band -pelin jenkeistä viime kesänä, mutta sen pituus+leveys+korkeus ylitti maksimimitat yli kymmenellä sentillä. Sitä ei siis saisi pakata ainakaan liian täyteen. Siksi päädyin lopulta kovapintaiseen lentolaukkuun, joka valitettavasti ei ole turhan iso ja painaa jo tyhjänä useamman kilon. Tein siihen pikaisen koepakkauksen tiistaina ja kun laukussa olivat kaikki ne tavarat, jotka olin jo hyvissä ajoin suunnitellut ottavani mukaan, tilaa jäi jonkin verran. Aion kyllä tehdä tänään niin lopullisen pakkamisen kuin voin, jotta huomenna voi vielä käydä ostamassa isomman laukun, jos en mitenkään saa kaikkea nyt mahtumaan.

Käsimatkatavaroita varten kävin keskiviikkona ostamassa läppärirepun. Se oli kyllä aika kallis ja jälkeenpäin rupesin miettimään, että olisi ehkä ollut järkevämpää ottaa sittenkin vain erikseen vanha reppu ja läppärilaukku. No, läppärireppu tulee kyllä olemaan varmasti hyödyllinen myöhemmin Suomessa: En ole tähän asti jaksanut raahata läppäriäni viikonlopuiksi Turusta kotiin Saloon, kun repun, matkalaukun JA läppärilaukun kantaminen yhtäaikaa on ollut hiukan hankalaa. Ostin läppärirepun Myllystä, jossa olin siskon, veljen ja yhden ystävän kanssa. Samalla reissulla poikettiin myös Ikeassa, jossa en ollutkaan koskaan aikaisemmin käynyt. Tulipahan itsekin todettua Ikean liikeidean toimivuus ja maistettua niitä kuuluisia lihapullia.

Keskiviikkona kävin myös kampaajalla, jotta ei sitten vaihdon aikana tarvitse välttämättä mennä. Hiuksista lähti aika reilusti mittaa, kun edellisestä käynnistä oli jo puolisen vuotta. Keskiviikkona sain myös varmistuksen siitä, ettei Salostakaan löydy meningokokkirokotetta. Eipä ollut tosiaan aiemmin tullut mieleen, että tuollainen rokote voi loppua tilapäisesti kesken koko Suomesta. Onneksi saan halutessani ottaa rokotteen myös ASU:ssa, vaikka sen ottaminen siellä tuleekin noin 30 euroa kalliimmaksi.

Eilen siivosin vaatekaappini ja kyllä sieltä puolikkaan jätesäkillisen verran lähtikin tavaraa roskiin/lahjoitettavaksi. Samalla heittelin vaatteita myös matkalaukun päälle mukaanotettavaksi, mutta saa nyt nähdä kuinka suuri osa niistä mahtuu lopulta mukaan. Sain eilen myös vihdoin värjättyä mustaksi kahdet housut, joiden väri oli päässyt haalistumaan. Lopputulos oli hyvä, mutta pesukone sai kyllä myös osansa väristä ja jouduin tänään hankaamaan tiivisteistä pois sitä mustaa väriä. Lisäksi pesin muutaman mustan koneellisen ennen kuin uskaltauduin laittamaan valkoista pyykkiä.

Tänään olen mm. skannannut kopioita tärkeistä papereista tallennettavaksi koneelle ja sähköpostiin. Kopiot kannattaa ottaa ainakin passista, viisumista, viisumiin liittyvistä lomakkeista (DS-2019 ja kuitti SEVIS-maksun maksamisesta), vakuutuskortista ja rokotustodistuksesta. Lisäksi olen valikoinut valokuvia, joilla voin Yhdysvalloissa esitellä Suomea ja elämääni täällä. Tässä muutama valitsemani kuva, jotta voin samalla kokeilla kuvien liittämistä tekstiin.

Ylempi kuva otettu kotoa huoneeni ikkunasta muutama vuosi sitten ja alempi Turusta maanantaina.

Fiilikset ovat juuri nyt aika tavalliset, mitä nyt pientä paniikkia siitä, miten ehdin tekemään kaiken tarvittavan ennen lähtöä. Välillä tulee kyllä sellaisia hetkiä, että todella tajuaa olevansa aivan kohta lähdössä ja luopumaan kaikesta tutusta moneksi pitkäksi kuukaudeksi. Mitä lähempänä lähtöä ollaan, sitä useammin näitä hetkiä tulee. Onneksi ajatusten suuntaaminen keskeneräisiin järjestelyihin on toiminut hyvin. Olen myös huomannut hiukan vältteleväni pakkaamista ja muita järjestelyjä, ikään kuin voisin siten lykätä lähtöä. Toisaalta odotan jo lähtöä innolla, sitten ei ainakaan enää tarvitse miettiä pakkaamista ja tekemättömiä hommia!

Loppukiri alkoi

Lähtöön on enää kuusi päivää. Silti vieläkään ei tunnu siltä, että tässä ollaan oikeasti lähdössä johonkin. Viikonloppuna pidettiin ystävien kanssa läksiäisiä osallistumalla Salossa järjestetylle piknikille. Kyseessä oli tavallaan koko porukan läksiäiset, kun muilla alkaa opiskelut eri puolella Suomea, eivätkä siis hekään välttämättä ehdi syksyllä kovin usein tavata. Oikeastaan en kyllä osaa ajatella piknikiä ja sen jälkeistä baari-iltaa mitenkään läksiäisinä, kun oli niin älyttömän kivaa. Niitä tyttöjä tulee kyllä ikävä! <3

Kesätyöt loppuivat viime perjantaina ja viikonloppu meni tosiaan juhliessa. Todellinen loppukiri vaihtojärjestelyjen suhteen alkoi siis tänään. Aloitin sen Turussa juoksemalla koko päivän hoitamassa asioita, joista suurin osa liittyi ainakin osittain vaihtoon. Kävin mm. pankissa, valokuvaamossa, opintotoimistossa, yliopiston atk-keskuksessa, Forexilla, YTHS:llä sekä kaksi kertaa apteekissa. Valokuvaamossa otin valokuvan ISIC-korttiini, jolla sain sitten Forexilla vaihdettua rahaa hiukan halvemmalla. Yhteensä vaihdoin 400 dollaria. Toivon pärjääväni sillä melko pitkään, kun minulla on kuitenkin luottokortti ja Visa Electron mukana ja olen jo maksanut ISEP-maksussa koko syksyn vuokrat sekä melko kattavan meal planin.

Vaikka paljon tänään ehdinkin niin ihan kaikki ei mennyt suunnitelmien mukaan. Minun oli nimittäin tarkoitus ottaa sekä b-hepatiitin ensimmäinen tehosterokote että meningokokkirokote. Apteekissa kuitenkin todettiin, että meningokokkirokote on loppunut ja ilmeisesti sama tilanne on myös muissa apteekeissa. YTHS:llä oltiin hyvin avuliaita ja lääkäri kirjoitti minulle nopeasti reseptin toisesta, vastaavasta rokotteesta ja kiirehdin sen kanssa uudelleen apteekkiin. Siellä minulle sitten kerrottiin, että sitä ensimmäisen reseptin rokotetta ei enää valmisteta ja nimenomaan tämän toisen reseptin rokote on väliaikaisesti loppunut apteekeista. Jäi siis meningokokkirokote tänään saamatta. Kyseinen rokote ei onneksi ole aivan pakollinen, mutta sitä kyllä suositellaan opiskelija-asuntolaan meneville. Yritän vielä huomenna kysyä rokotetta Salon apteekeista. Jos sitä on saatavilla niin sitten pitäisi vielä päästä terveydenhoitajalle rokotettavaksi. Turkuun en kyllä vain sen takia viitsi enää lähteä. Onneksi olen edelleen kirjoilla Salossa, joten voin yrittää saada ajan täältä.

Alkuillasta ehdin vielä käväisemään kesätyökavereiden kanssa jokilaivalla. Hävettää myöntää, että se oli minulle ensimmäinen kerta jokilaivalla, vaikka olen opiskellut Turussa jo kolme vuotta! Kun olin moikannut työkaverit, menin vielä kokoustamaan kuoromme Cantus Mercurialiksen hallituksen mukana, koska olen kuoron entinen rahastonhoitaja ja tälläkin hetkellä varajäsenenä hallituksessa. Vaihdon jälkeen tosin luultavasti palaan rahastonhoitajaksi, toivottavasti entistä innokkaampana. :)

Ennen vaihtoa, osa 1: Hakuprosessi

Varoitus! Tämä postaus sisältää pitkän ja yksityiskohtaisen selostuksen ISEP-hakuprosessista.

Olin alunperin suunnitellut lähteväni vaihtoon Keski-Eurooppaan saksankieliseen maahan oppiakseni puhumaan saksaa ja päästäkseni Alpeille. Viime syksynä minua alkoi kuitenkin houkuttaa Yhdysvallat vaihtokohteena. Opiskelen Turun kauppakorkeakoulussa, jolla on Yhdysvalloissa kolme yhteistyöyliopistoa. Näistä kaksi sijaitsee maan länsirannikolla ja kolmas Kansasissa eli maan keskiosassa. Halusin kuitenkin itärannikolle, joten päädyin hakemaan ISEP-vaihto-ohjelmaan. Hakuaika ohjelmaan loppui marraskuun puolivälissä ja koska idea Yhdysvalloista vaihtokohteena syntyi vasta syksyn aikana, minulla tuli vähän kiire vaihtohakemuksen kanssa. Ehdin kyllä täyttää reilusti yli kymmensivuisen hakulomakkeen ja pyytää tarvittavat suositukset, mutta yliopistojen valitsemiseen olisin mielelläni käyttänyt enemmänkin aikaa. ISEP-hakemukseen saa listata korkeintaan kymmenen yliopistoa, joihin hakee. Yhdysvalloissa ISEP-ohjelmaan kuuluvia yliopistoja on yli sata, joten niistä itselle sopivien valitsemiseen menee aikaa, varsinkin kun hakemukseen tulee myös merkitä kursseja, joita kussakin ylipistossa voisi suorittaa. Yliopistotarjontaan tutustumiseen kannattaa siis varata riittävästi aikaa ja jo etukäteen kannattaa miettiä tarkkaan, mitä vaihtokohteeltaan haluaa. Itse etsin maan itäosassa, kohtalaisen suuressa kaupungissa sijatsevaa yliopistoa, jossa on tarjolla monipuolisesti kauppatieteiden opetusta.

Oman hakukaavakkeeni ykköseksi päätyi University of Vermont. ISEP:in sivuilla on vaihdossa olleiden kertomuksia vaihtoajastaan ja ihastuin erään opiskelijan kuvaukseen kyseisestä yliopistosta. Päästäkseni Vermontiin kirjoittelin siis hakemukseen liitteeksi jotakin siitä, kuinka Vermontissa on neljä vuodenaikaa, kauniit maisemat ja hyvät ulkoilumahdollisuudet. Luultavasti tämä sepustus oli yksi syy siihen, että minut sijoitettiin Pohjois-Carolinassa juuri Appalachian State Universityyn eli ASU:un. Kannattaa siis miettiä tarkkaan, että tuo hakemuksessaan ilmi juuri ne asiat, jotka vaihtokohteen valinnassa ovat itselle oikeasti tärkeimpiä. Jos nyt jälkikäteen saisin jotain muuttaa niin olisin ehkä painottanut hakemuksessa sitä, että haluan suurehkoon kaupunkiin. Boone, jossa Appalachian State University sijaitsee, on nimittäin vain noin 14 000 asukkaan kaupunki (+ toiset 14 000 yliopistolla). Noh, ainakin sain nyt ne kaipaamani hyvät ulkoilumahdollisuudet. :)

Kakkosena toivelistallani oli University of North Carolina, Greensboro. Pohjois-Carolinassa on yliopistokonsortio, johon sekä Greensboro että Appalachian State University kuuluvat. Pelin henki on, että hakiessa yhteen konsortion yliopistoista hakija voidaan sijoittaa yhtälailla johonkin muista kyseisen konsertion yliopistoista. (Toki sijoituksessa huomioidaan se, että pystyy opiskelemaan haluamaansa ainetta.) Tätä kautta minutkin sitten voitiin sijoittaa ASU:uun, vaikkei kyseinen yliopisto toivelistallani ollutkaan. Toisaalta olin myös rastinut kohdan, jonka perusteella minut olisi voitu sijoittaa mihin tahansa yliopistoon Yhdysvalloissa, jos minua ei olisi voitu sijoittaa mihinkään valitsemistani yliopistoista. Ajatus tuon rastituksen takana oli se, että tärkeintä minulle on päästä kokemaan ja näkemään amerikkalaista elämänmenoa ja vaikka se eri paikoissa voikin olla hieman erilaista niin amerikkalaista se on kuitenkin!

ISEP-haku on hyvin amerikkalainen, mikä näkyi mm. siinä, että hakulomakkeen liitteeksi tarvittiin kahden yliopisto-opettajan suosituskirje. Siinä sai kyllä hetken pohtia, että ketkä minua kauppakorkeassa opettaneista edes tietävät nimeni! Monien muiden hakijoiden tavoin päädyin pyytämään toisen suosituksista kieltenopettajalta. Toisen sain onneksi pääaineeni laskentatoimen lehtorilta, joka oli toiminut ryhmämme ohjaajana yritystoiminta ja tiimityöskentelytaidot -kurssilla (tutummin YLY).

Palautin hakemukseni viimeisenä mahdollisena päivänä eli 14.11. Tieto ISEP-ohjelmaan pääsemisestä tuli joulukuun 9. päivä. Sen jälkeen alkoikin sitten kauhea pähkäily Yhdysvaltojen ja saksankielisen Euroopan välillä. Päädyin lopulta jenkkeihin, koska halusin mieluummin päästä elämään ja kokemaan amerikkalaisen kulttuurin. Euroopassa minua houkuttivat sellaiset asiat, jotka voin kokea myös matkailemalla (esim. Alpit). Totesin myös, että tulen luultavasti hyötymään enemmän siitä, että osaan sujuvasti englantia ja hiukan saksaa kuin että osaan kohtalaisen hyvin molempia. Päätös syntyi joulun tienoilla, minkä jälkeen maksoin ISEP:in placement feen ja ryhdyin odottelemaan tietoa sijoituspaikastani sekä varaamaan TOEFL-kielitestiä. Tieto sijoituspaikasta tuli lopulta maaliskuun lopussa. Sen jälkeen vaihtoprosessissa seurasikin lisää erilaisten papereiden täyttämistä, mistä toivottavasti ehdin kirjoittelemaan tänne vielä ennen lähtöä.