Washington D.C. -matkakertomus ja vinkkejä

Fall Break tuli siis vietettyä tutustuen Yhdysvaltain pääkaupunkiin ja sen nähtävyyksiin. Lähdimme matkaan torstaiaamuna kahdeksan aikoihin ja olimme perillä neljän maissa. Matka-aika oli siis pysähdyksineen semmoinen lähemmäs kahdeksan tuntia. Sunnuntaina lähtö takaisin oli puoliltapäivin, joten aikaa kaupungin tutkimiseen jäi lopulta vain noin 2,5 päivää. Sinä aikana ehti nähdä paljon, mutta ei todellakaan kaikkea. Kokonaisuudessaan olen tyytyväinen, että reissu tuli tehtyä, vaikkakin jatkuva sade onnistui viemään osan Washingtonin hohdosta. Siellä nimittäin satoi aivan koko vierailumme ajan (tai no, poislähtiessä ei sitten enää satanut) ja minulla oli mukana vain Puman tennarit, jotka kastuivat noin kolmessa sekunnissa läpimäriksi.. Viikonlopun aikana tulikin sitten aika moneen kertaan kirottua sitä, etten ottanut vaelluskenkiä tai kumisaappaita mukaan, ja pari monumenttia jäi näkemättä vain sen takia, ettei sateessa viitsinyt talsia yhtään ylimääräistä.

Torstai-ilta:
-Päivällispaikan metsästys (lähdimme vain kävelemään hotellilta ja päädyimme ehkä 20 minuutin etsimisen jälkeen löytämäämme hampurilaispaikkaan)
-Night time tour at the monuments (kävellen). Tutustuimme siis National Mall -puistoalueen tunnetuimpiin monumentteihin upeassa iltavalaistuksessa. Kaikkia emme sateessa menneet katsomaan, mutta nähtyä tuli kuitenkin Washington monument, World War II Memorial, Lincoln Memorial ja Vietnam Veterans Memorial sekä lopuksi White House.

Perjantai:
-Aamiainen Starbucksissa: Taisi olla mun eka kerta Starbucksissa ja petyin hiukan. Varsinkin kaakao oli kallis ja lisäksi se ehti jäähtyä ennen kuin sain sen käsiini, koska tilaus tehtiin jonottaessa. Lautasia ei käytetty vaan leipä, leivos tms. laitettiin paperipussiin. Ilmeisesti valtaosa asiakkaista ainakin kyseisessä kahvilassa ottaa siis kahvinsa mukaan..
-National Museum of Natural History: Suosittelen! Yksi suosituimmista museoista, jonka näkemiseen olisi tarvittu ehdottomasti enemmän kuin se yksi tunti, jonka siellä vietin. Keskityin lähinnä dino-osastoon ja se oli mielenkiintoinen.
-National Archives: Kolme Yhdysvaltain historian tärkeää paperia: itsenäisyysjulistus, perustuslaki ja Bill of Rights (=kansalaisten perusoikeuksien julistus). Vanhoja papereita, joita ulkomaalainen ei ehkä osaa arvostaa samalla tavalla kuin amerikkalainen, mutta tulipahan nähtyä. Ainut paikka, jossa jouduttiin oikeasti jonottamaan, mutta ei kovin kauaa. Sesonkiaikana varmasti pitkät jonot.
-National Museum of American Indian: Emme kierrelleet itse museossa, kävimme vain lounaalla. Tarjolla erilaisia ruokia Amerikan alkuperäiskansoilta. Pupusa ja blue corn bread olivat namnam ja kuulemma muidenkin ruoka oli hyvää. Suosittelen!
-Library of Congress: Pettymys, koska itse kirjaston puolelle ei päässyt ja koska oppaamme oli huono. Kyseessä on maailman suurin kirjasto, mutta opaskierros keskittyi enemmän kattomaalauksiin yms. kuin kirjoihin..
-National Air and Space Museum: Pakollinen nähtävyys, etenkin lapsiperheille. Pääsin koskettamaan kuusta tuotua kiveä ja ostamaan astronauttien ruokaa. Tunnissa ehti näkemään vain kymmenesosan koko museosta.
-Shopping mall in Pentagon city (taisi olla nimeltään Fashion Center): Pettymys minulle, koska olisin halunnut ostaa talvikengät ja kiersin kaikki kenkäkaupat löytämättä yhtäkään kivannäköistä paria alle 120 dollarilla. Melkein kaikki muut kyllä taisivat ostaa jotain vaatteita.

Lauantai:
-Aamupala hotellihuoneessa, omat eväät. Ilmeisesti täällä hotellihuoneen hintaan ei automaattisesti sisälly aamiaista.
-Arlington Cemetery: kuuluisa sotilashautausmaa, jossa vierailu olisi ollut huomattavasti miellyttävämpi, jos ei olisi satanut. Mutta tulipahan nähtyä John F. Kennedyn hauta ja Tuntemattoman sotilaan hauta (marmorinen muistomerkki kaikille tunnistamattomille kuolleille ja kadonneille sotilaille).
-Capitol: Yhdysvaltain kongressin kokoontumispaikka. Vaikuttava sisältä ja ulkoa. Itse edustajainhuoneen ja senaatin kokoontumispaikkoja emme päässeet näkemään, mutta opastettu kierros oli joka tapauksessa mielenkiintoinen. Etenkin sesonkiaikaan lippu opastetulle kierrokselle kannattaa varata netissä etukäteen.
-Lounas samassa paikassa kuin perjantaina. Tälläkin kertaa oli hyvää.
-Union Station: Rautatieasema ja ostoskeskus. Ostosten tekemiseen melko kallis paikka eikä muutenkaan niitä "pakko nähdä" -kohteita.
-Päivällinen etiopialaisessa ravintolassa. Positiivinen kokemus, vaikka omasta mielestäni ruoka ei ollut mitenkään erityisen hyvää.
-Baariin Dupont Circlen alueella. Paikka oli kyllä ehkä enemmän pubi kuin baari, mutta pääsin silti tanssimaan pitkästä aikaa; Boonessa en ole vielä kertaakaan päässyt tanssimaan baarissa. Siinä tanssiessa pystyi myös seuraamaan urheilua, sillä pubin lukuisista telkkareista tuli samanaikaisesti jalkapalloa, amerikkalaista jalkapalloa, baseballia ja rugbyä (sekä lisäksi CSI:ta).

Sunnuntai:
-Nukkuminen pitkään ja aamupala-buffet hotellilla. Tipin kanssa $13 eli ei mitenkään halpaa lystiä, mutta oli kyllä hyvää. Jälkeenpäin harmitti hiukan, kun muutamat vaihtarit kertoivat käyneensä vielä aamulla kaupungilla eikä ollut satanut lainkaan. Luulin, että sunnuntaiksi oli myös luvattu sadetta ja päätimme huonekavereiden kanssa nukkua pitkään viimehetken nähtävyyksien sijaan.
-Kotiinlähtö klo 12:00.

Yleisiä huomioita ja vinkkejä Washingtoniin matkaaville:
-Metrolla liikkuminen on helppoa ja melko halpaa. Metroverkko on kattava ja kertakaan emme joutuneet odottamaan metroa yli 15 minuuttia. Lauantai-illan baarireissultakin pystyimme palaamaan metrolla kun lähdimme takaisin ennen kahta.
-Hintataso on korkeampi kuin täällä Boonessa ja ruokailuihin meni rahaa yllättävän paljon.
-Lähes kaikki museot ovat ilmaisia.
-Kaikkiin museoihin mennessä tarkistettiin laukut ja piti kulkea metallinpaljastimen läpi. Capitoliin mennessä piti lisäksi luopua mukana olleista ruuista ja pulloista.
-Kaikkiin hallintorakennuksiin ei pääse tutustumaan. Esimerkiksi Pentagoniin sekä FBI:n ja CIA:n rakennuksiin eivät turistit pääse lainkaan. Valkoiseen taloon haluavan pitää anoa kiertokäyntiä pitää etukäteen. (Tämä on tilanne tällä hetkellä, ennen terrori-iskuja esimerkiksi Pentagoniin pääsi tavallinenkin turisti kiertokäynnille, joskin rajoitetulle sellaiselle)
-Washington monumentin huipulle haluavan pitää mennä ajoissa jonottamaan lippua. Muitakin tällaisia paikkoja on ja niistä kannattaa ottaa selvää, ettei jää epätietoisuuden takia käymättä (niin kuin meille kävi).
-Kannattaa suunnitella reissua etukäteen -etenkin jos aikoo viipyä kaupungissa vain muutaman päivän. Kaikkea ei ehdi nähdä, joten kannattaa valita etukäteen ne paikat, joissa ainakin haluaa käydä. Opaskirja on oikeasti kätevä (ja jos ei halua ostaa niin kirjatoista löytyy)!
-Seuraa sääennusteita tarkkaan ennen matkaa ja pakkaa niiden mukaisesti! Jos on luvattu sadetta koko reissun ajaksi niin ota oikeasti vedenkestävät kengät mukaan. Museoihin voi mennä aivan hyvin myös kumisaappaissa..

Tällainen oli reissuni Washingtoniin. Paljon jäi näkemättä ja toivon, että jonakin päivänä pääsen kaupunkiin uudestaan. Haluan nimittäin vielä joskus nähdä ainakin Valkoisen talon päiväsaikaan ja Korean War Veterans Memorialin, ihailla maisemia Washington Monumentin huipulta sekä nauttia aurinkoisesta säästä National Mall -puistoalueella. Viikonlopun kuvista saatte erillisen postauksen (toivottavasti huomenna tai viimeistään ke), koska tämä postaus paisui melko massiiviseksi ilman kuviakin. :)

Homecoming

Viime lauantaina oli siis homecoming. Homecomingia vietetään amerikkalaisissa yliopistoissa (ja high schooleissa) ja kyseisenä päivänä/viikonloppuna/viikkona oppilaitoksen entiset opiskelijat eli alumnit toivotetaan tervetulleiksi takaisin "kotiin". Homecoming-traditioon kuuluu yleensä ainakin jokin urheilutapahtuma sekä esimerkiksi kulttuuritapahtumia ja paraati. Itse tyydyin vain vilkuilemaan täällä järjestettyä paraatia ikkunasta, mutta kuulemma se oli ihan hieno.

ASU:ssa homecomingin kohokohta on jenkkifutisottelu ja sitä edeltävä tailgating. Yleensä homecoming-otteluun pyritään saamaan ns. helppo vastus, jotta päivä ei mene pilalle tappion takia. :) Tällä kertaa oli ainakin onnistuttu tuon suhteen, sillä ASU voitti ottelun 55-21.

Meidät vaihtarit oli jälleen kutsuttu hengailemaan ja syömään (=tailgating) Intappin (=International Appalachian) teltalle ja homecomingin kunniaksi ruoka tuli pitopalvelusta. Tarjolla oli hyvin tyypillistä amerikkalaista ruokaa eli bbq-kanaa, papumössöä, kaalisalaattia (cole slaw), vaaleeta höttöleipää ja jälkkäriksi banana puddingia. Intappin entisistä jäsenistä paikalla oli vain ihan muutama, mutta monien muiden ryhmien teltoilla oli paljonkin alumneja. Minä olin tälläkin kertaa vaihtareista ensimmäisenä paikalla heti yhdentoista jälkeen. Alku oli aika ankea, kun ruoka oli myöhässä (pitopalvelun autoa ei päästetty tailgating-alueelle) ja satoi vettä. Mulla oli onneksi tässä blogissakin jo esittelemäni kumisaappaat jalassa ja sateenvarjo mukana. Pikkuhiljaa paikalle saapui enemmän porukkaa ja tunnelmakin parani, vaikka välillä edelleen tihkutti.

Minä ja muutama muu halusimme saada hyvät paikat katsomosta, joten suuntasimme ajoissa stadionille. Olimme siellä 65 minuuttia ennen pelin alkua ja pääsimmekin pääkatsomon puolelle opiskelijoille varatuille paikoille. Nuo suosituimmat opiskelijakatsomot on siitä hauskoja, että niissä katsojat yleensä seisovat penkeillä nähdäkseen paremmin.. Niinpä mekin sitten seisoimme koko pelin ajan eli sellaisen 2,5 tuntia.. Tunnelma oli aivan loistava eikä sitä haitannut edes ajoittainen tihkusade. Miksei Suomessa voi olla tällaista?? Kyllä huomaa, että Suomen urheilukulttuuri on pientä verrattuna Amerikkaan.. Siis kun tällaisen pikkukaupungin yliopistojoukkueen peleissäkin on enemmän katsojia kuin Suomessa minkään lajin korkeimman sarjatason otteluissa.. Ja tunnelma on hyvä koko pelin ajan eikä vain silloin kun eletään viimeisiä jännittäviä minuutteja. Otteluissa on myös aina paikalla yliopiston marching band eli puhallin- ja lyömäsoitinorkesteri sekä tietysti cheerleaderit. Todisteeksi tunnelmasta otin teille pari videopätkää ottelusta:

Nyt mun on aika mennä nukkumaan, sillä huomenna on aikainen herätys ja suuntana Washington DC. Täällä alkoi fall break eli neljän päivän loma, jonka ajaksi International Office vie kasan vaihtareita tutustumaan pääkaupungin nähtävyyksiin. Muistomerkit ja museot, here I come! :)

Syyskuvia ja viikon tapahtumia

Vaikka noissa edellisen postauksen kommenteissa lupasin niin ette saakaan vielä kuulla kuntoilumahdollisuuksista. Mulla piti olla hyvin aikaa kirjoitella niistä tällä viikolla, mutta yllättäen keksin sitten muuta tekemista.. :) Mutta aion kyllä kirjoittaa sen postauksen piakoin, kuvatkin on jo valmiina.

Tähän alkuun pari syksyistä kuvaa.

Farmers' market eli paikallinen tori. Kuva parin viikon takaa lauantailta, jolloin satoi ja paljon.

Kuva viime sunnuntain pyöräretkeltä.

Osa kampusalueen puista on jo pudottanut lehtensä, mutta suurin osa on juuri nyt kauneimmillaan. Taustalla näkyvä punertava rakennus on kirjasto, joka muuten juuri pidensi aukioloaikoijaan ja on nyt auki vuorokauden ympäri.. Täytyyhän sitä opiskelijoilla olla mahdollisuus lukea kokeisiin yölläkin, kun huonekaveri nukkuu.

Tämä viikko on oikeastaan ollut aika leppoisa tiistain jälkeen, jolloin mulla oli International Marketing -kurssin ensimmäinen koe. Opettaja oli varoitellut, että koe tulee olemaan vaikea, mutta ainakin minulla suurin ongelma oli se, että aika loppui kesken. Turun kauppakorkeakoulun neljän tunnin tentteihin tottuneena 75 minuuttia on lyhyt aika, vaikka suurin osa tehtävistä monivalintoja onkin.

Tiistaina illalla kävin parin espanjalaisen ja yhden saksalaisen kanssa päivällisellä. Espanjassa päivällinen syödään vasta myöhään illalla, joten heillä on ollut aikamoinen totuttelu tähän amerikkalaiseen ruokailurytmiin (suunnilleen samanlainen kuin Suomessa). Tiistaina kuitenkin teimme espanjalaisen tavan mukaan ja menimme ravintolaan kymmenen maissa. Suunnilleen ainut paikka, josta sai ruokaa vielä niin myöhään, oli Macado's. Macado's on ravintola, jossa on myös baaritiski. Ruoka ei ole mitenkään erikoista, mutta se on kiva paikka hengailla.

Keskiviikkona soittelin serkulle skypellä, kävin kuntosalilla, olin luennolla ja katsoin leffaa parin vaihtarin kanssa. Torstaina oli tarkoitus mennä katsomaan samojen tyttöjen kanssa Hangover-leffa kampuksen elokuvateatteriin, mutta näytös oli loppuunmyyty. Niinpä päädyimme hengailemaan muutamien amerikkalaisten kanssa ja he olivat kyllä hauskaa seuraa. Minun oli tarkoitus mennä aikaisin nukkumaan, mutta lopulta taisin olla huoneessani vasta yhden maissa.

Perjantaina vietin päivän Global Opportunities -konferenssissa, johon osalllistumisesta saan lisäpisteitä International Marketing -kurssille. Osa puheista oli melko tylsiä ja osa oikeasti mielenkiintoisia. Yhtenä aihealueena oli Afrikka ja ainakin minulle oli avartavaa kuulla, että osa Afrikan maista on jo oikeasti pitkällä kehityksessä.

Eilinen ilta oli yksi parhaista täällä! Pääsimme vihdoin näkemään Hangoverin ja leffa oli kyllä niin hauska kuin etukäteen olin kuullutkin. Sen jälkeen suuntasimme katsomaan hypnotisointia. Tänä viikonloppuna on Homecoming ja siihen liittyen eilen oli esiintymässä Dr. Jim Wand, mainoslehtisen mukaan "the most popular college hypnotist in America". En tiedä, olivatko kaikki lavalla esiintyneet oikeasti hypnoosissa, mutta show oli joka tapauksessa älyttömän hauska. Show'n jälkeen hengailimme LLC:llä kahden espanjalaisen ja yhden amerikkalaisen kanssa. Aika meni jutellessa tosi nopeasti ja pääsin nukkumaan vasta neljän maissa.

Tänään on varsinainen homecoming-päivä ja juuri äsken lähtikin tuolta parinsadan metrin päästä liikkeelle jonkinlainen paraati. Tällä hetkellä kuuluu ikkunasta Amerikan kansallishymni.. Paraatia aion vain vilkuilla ikkunasta ja itse asiassa se parhaillaan kulkeekin tuossa parinsadan metrin päässä. Ekana näytti menevän orkesteri ja nyt näkyy ihmisiä avoautoissa istumassa.. Täytyy lopettaa, sillä aivan kohta alkaa tailgating! Jeejee! :) Saatte sitten huomenna kuulla lisää tästä päivästä. Pitäisi olla oikein mukava päivä tiedossa, kunhan vaan ei rupeaisi satamaan kovin pahasti!

Kuulumisia

Hengissä ollaan edelleen, vaikka blogin päivittäminen onkin vähän jäänyt. Syynä blogihiljaisuuteen on ollut yksinkertaisesti laiskuus ja ajoittain myös kokeisiinlukemiskiireet. Tällä viikolla oli kaksi koetta ja monivalintojen lisäksi niissä oli jopa muutamia lyhyitä esseetehtäviä. Tähän asti koulu on mennyt ihan hyvin. Se kyllä teettää paljon työtä, mutta kokeet eivät sitten ole mitään ihan älyttömän vaikeita.

Meinasin ensin kirjoittaa, että tämä viikonloppu on ollut aika tylsä. Noh, varsinaisesti mitään kovin jännittävää ei olekaan tapahtunut, mutta silti viikonloppu on ollut ihan mukava. Tänään kävin pyöräilemässä "host perheen" äidin kanssa. Sain lainata hänen vanhaa pyöräänsä ja selvisin yllättävän hyvin, vaikka en ollut aiemmin ajanut sellaisella ohutrenkaisella, jalkajarruttomalla pyörällä. Pyöräiltiin noin 10 mailia tasaisessa maastossa (enpä olisi uskonut, että täältä löytyy niin pitkä reitti ilman mäkiä..) Ilma oli tosi nätti ja maisemat hienoja, erityisesti koska täällä alkaa vihdoinkin näkyä kunnolla ruskan värejä. Jos nyt tuuli ei pudota kaikkia lehtiä niin seuraavan parin viikon aikana saadaan nauttia todellisesta väriloistosta.

Eilenkin oli kiva ilma niin menin kävellen kauppaan. Bussillakin olisi päässyt, mutta kun matkalla piti käydä myös lataamassa lisää rahaa puhelimen prepaid-liittymään niin helpompaa oli mennä kävellen. Paluumatkan tulin bussilla. Valitettavasti sillä bussilla ei päässyt ihan asuntolan viereen vaan viimeiset 500 metriä piti kävellä. Asuntola sijaitsee mäellä, joten matka ei ollut ihan helppo. Laskin siinä matkalla tuskaillessani, että ostokseni painoivat ainakin 8 kiloa ja kiivettäviä portaita oli 160! Yleensä kyllä tykkään siitä, että päivittäin tulee kiivettyä aika paljon portaita, ainakin pitäisi pohkeiden olla syksyn lopussa hyvässä kunnossa.

Eilinen iltapäivä meni mesessä jutellessa perheen ja kavereiden kanssa. Illalla yritin saada hiukan luettua tiistain tenttiin, mutta aika laihoin tuloksin. Tarkoituksena oli myös katsoa kirjastosta lainattua elokuvaa, mutta läppärillä ei pystynytkään katsomaan amerikkalaista dvd:tä muutamatta joitain asetuksia, joita saa muuttaa vain muutamia kertoa. En sitten uskaltanut muuttaa niitä, joten tyydyin tv:n katseluun. Koska minulla ei ole huonekaveria, huoneessani ei ole telkkaria. Onneksi yksi kämppäkavereistani (eli niistä tytöistä joiden kanssa jaan kylppärin) laittoi oman telkkarinsa yhteiseen tilaan ja minäkin saan käyttää sitä. Kaukosäädintä ei kyllä ole, mikä hiukan haittaa kanavasurffailua, etenkin kun kanavia on yli 60..

Nyt pitää mennä nukkumaan, että jaksan aamulla herätä lukemaan kokeeseen ja mennä puntille. Mukavaa alkanutta viikkoa (vaikka täällä tätä vanhaa viikkoa onkin vielä tunnin verran jäljellä)!