Virhe

Mun pitäisi olla nyt lukemassa kokeeseen, joka on kahden tunnin kuluttua. En vain ole pystynyt keskittymään pänttäämiseen yhtään eilisillasta lähtien. Yritän lukea kirjaa, mutta koko ajan ajatukseni karkaavat siihen, että pian joudun lähtemään täältä pois ja jättämään kaikki uudet ystävät ja tutut paikat. Tässä eilisillan ja tämän aamun aikana olen tullut siihen tulokseen, että haluaisin palata tänne keväällä. Ei kuitenkaan tarvitse pelätä, että niin kävisi, se ei nimittäin ole enää mahdollista. Luulin, ettei ISEP-vaihtoa voi pidentää, mutta eilisillan lähtömasennuksessani päätin kuitenkin vihdoin kysyä asiaa ja kävikin ilmi, että se olisi ollut mahdollista. Hakuajan deadline vaan on jo ohitse. Kyllähän vaihdon pidentäminen jo aikaisemminkin kävi mielessä, kun olen täällä niin hyvin viihtynyt. Järki vaan silloin sanoi, että ei se keväällä kuitenkaan olisi sama kun suurin osa vaihtarikavereista ei enää ole täällä eikä jenkkifutistakaan pelata silloin. Olen myös koko ajan halunnut palata jouluksi Suomeen. Harmi vain, että vasta tänään tajusin haluavani palata jouluksi Suomeen ja tulla siis sen jälkeen takaisin. En ole yhtään ex tempore -tyyppiä, joten suunnitelmien muuttaminen näin isossa asiassa on minulle hyvin pelottavaa. Niinpä tein mielessäni listoja syistä, joiden takia haluan mieluummin olla keväällä Suomessa. Sain myös syyni kuulostamaan ihan järkeviltä. Perustelin kotiinpaluuta esimerkiksi sillä, että Boone on tosi pieni paikka ja tosiaan valtaosa vaihtareista on täällä vain tämän syyslukukauden. Mutta niin, eihän minua oikeasti ole tämä pienuus tähänkään asti kovin paljoa haitannut ja osa kavereistani kuitenkin vielä jää tänne kevääksi. Ja kuka sanoi, etteivät uudet vaihtarit voisi olla yhtä mukavia?! Siispä, miksi olin niin tyhmä, etten kysynyt tuosta vaihdon pidentämisestä aiemmin vaikka se kävikin mielessä?!? Miksi en tajunnut aiemmin, että suunnitelmien muuttamisessa ei ole mitään pahaa? Miksi annoin taas kerran järjen voittaa tunteet? Miksi en tajunnut, kuinka hyvin oikeasti olen viihtynyt, vaikka olenkin hehkuttanut sitä blogissani? Miksi tajusin vasta eilen, etten ole koko syksynä tainnut itkeä kertaakaan (elokuvia ei lasketa, koska niitä katsoessa itken paikasta riippumatta) vaikka normaalisti itken melko herkästi? Vaikka onkin kiva päästä näkemään kavereita ja perhettä, en halua palata Turkuun. Tiedän jo nyt, että paluu kouluun Suomessa tulee olemaan masentava. Ehkä olen väärällä alalla tai väärässä koulussa, kun paluu sinne masentaa jo nyt. Yhteydenpito keväällä tänne jääneisiin kavereihin tulee olemaan tuskallista, kun tiedän että olisin voinut itsekin aivan hyvin vielä olla täällä.

Anteeksi tämä valitusvirsi, oli vain pakko päästä viimein purkamaan paha olo jonnekin. Anteeksi myös se, että saatan paluuni jälkeen ikävöidä tätä syksyä hyvinkin paljon. Autattehan tekemään keväästäni parhaan mahdollisen, jotta onnistuisin unohtamaan yhden elämäni suurimmista virheistä..

Ps. Ei nyt kuitenkaan tarvitse ylettömästi huolestua. En usko, että tämä paha olo ainakaan jatkuvana kovin kauaa kestää.. Surettaa vain, kun tiedän, etten koskaan saa tätä syksyä takaisin. :'(

EDIT// Kukaan oo uskaltanut kommentoida tänne mitään. :P Mutta kiitos niille parille ihanalle ihmiselle, jotka lähetti mulle viestiä muuta kautta. :) Tällä postauksella tuli sitten todistettua että kirjoittamisella voi oikeasti purkaa pahaa oloa, sillä loppupäivä sujui aamuun verrattuna loistavasti. Koekin meni tosi hyvin, kun siinä ei kysytty käytännössä mitään siitä kolmannesta kappaleesta, jota en ehtinyt lukea. ;)