"Host-perheelläni" on tapana viettää kiitospäivää "host-äitini" siskon perheen luona lähellä Atlantaa, ja tällä kertaa minutkin oli kutsuttu mukaan. Lähdimme siis torstaiaamuna ajamaan Pohjois-Carolinasta Etelä-Carolinan läpi Georgian osavaltioon. Matka kesti pysähdyksineen noin 5,5 tuntia ja kulkuvälineenä oli suuren tavaramäärän (ruokia kylmälaukuissa) takia nelipaikkainen pakettiauto. Kyseinen auto on muuten nelihenkisen perheen viides auto.. Kertoo jotakin siitä, että täällä tosiaan on enemmän autoja kuin Suomessa.. Perheen isä ei valitettavasti päässyt mukaan.
Kuva on napsastu automatkalta läheltä Boonea ja selittää aika hyvin, miksi Appalakkien tästä osasta käytetään nimeä Blue Ridge Mountains.
Saavuimme perille kolmen aikoihin. Vierailupaikka sijaitsi aivan ihanassa (melko kalliinnäköisessä) amerikkalaisessa naapurustossa. Talo oli kohtalaisen hulppea myös sisältä (mutta samalla kodikas). Laskin, että siellä oli ainakin viisi televisiota ja lisäksi elokuvahuone valkokankaalla ja kuudella nojatuolilla. Talosta löytyi myös biljardipöytä ja kuntoiluhuone sekä pihasta mönkijä. Vastaanotto oli lämmin, eikä minun tarvinnut lainkaan tuntea oloani ylimääräiseksi.
Melko pian saapumisen jälkeen ryhdyttiin valmistelemaan päivällistä. Kiitospäivän ateriaan kuuluu ehdottomasti kalkkuna, jota meillä oli tarjolla kolmessa eri muodossa. Perinteisen uunissa paahdetun ja leivällä ja yrteillä täytetyn kalkkunan lisäksi tarjolla oli öljyssä kypsennettyä (deep-fried) ja savustettua (smoked) kalkkunaa. Muita ruokalajeja olivat mm. baataattilaatikko (jonka päällä vaahtokarkkeja!), perunamuussi, green bean casserole (vihreistä pavuista tehtyä laatikkoa; tätä on vähän hankala suomentaa, mutta kyseessä on enemmänkin uuniin laitettava salaatti kuin varsinainen laatikkoruoka) ja eksoottisena lisänä minun rosollini. Kaikki muuten kehuivat rosolliani, mutta en tiedä oliko se vain kohteliaisuutta: rosolli kyllä onnistui oikein hyvin, mutta omasta mielestäni se nyt ei ruokalajina ole mikään kummoinen makuelämys.. Jälkiruokana oli porkkanakakkua sekä tietysti kurpitsapiirakkaa (pumpkin pie), josta en kyllä erityisemmin edes tykännyt.
Kiitospäivän aterian jälkeen loppuilta sujui rennon yhdessäolon merkeissä jutellen ja välillä jenkkifutista telkkarista katsoen. Viimeiseksi ennen nukkumaanmenoa katsoimme vielä elokuvan Enkelit ja Demonit, joka oli kyllä ihan hyvä.
Kuten jo mainitsin, kiitospäivän jälkeisenä perjantaina amerikkalaiset menevät perinteisesti shoppailemaan. Näin siis teimme mekin. Itse olisin mieluummin halunnut mennä tutustumaan Atlantaan ja katselemaan nähtävyyksiä, mutta koska kellekään muulle niissä ei olisi ollut mitään erityisen kiinnostavaa niin tyydyin vain lähtemään muiden mukaan lähimpään ostoskeskukseen. Valitettavasti kyseisessä ostoskeskuksessa ei ollut oikeastaan yhtään hyvää vaatekauppaa, ja teinkin ainoat ostokseni kirjakaupasta. Kaupoissa kiertelyn jälkeen söimme edellisen päivän ruokia, joita olikin vielä kaikkia runsaasti jäljellä. Illalla menimme Atlantaan katsomaan the Rockettesien kiertueryhmän jouluwhow'ta (Radio City Christmas Spectacular). En oikein tiedä, miten kuvailisin esitystä.. The Rockettes on melko kuuluisa tanssiryhmä, jonka joulushow New Yorkissa on hyvin tunnettu. Esitys oli pääosin ihan viihdyttävä, mutta en ehkä itse olisi valmis maksamaan siitä 65 dollaria. Show'n jälkeen mentiin vielä koko porukka iltapalalle/drinkeille läheiseen ravintolaan. Esitykseen mennessä näin Atlantaa parin korttelin verran ja jäi kyllä harmittamaan, etten saanut mahdollisuutta nähdä sen enempää. Noh, onneksi alle kahden viikon päästä pääsen New Yorkiin, joka on kuitenkin Atlantaa huomattavasti mielenkiintoisempi kaupunki.
Paluumatkalle lähdimme lauantaiaamuna. Olimme takaisin kolmen maissa ja onnistuin kuin onnistuinkin näkemään ASU:n jenkkifutisjoukkueen ensimmäisen playoff-pelin viimeisen minuutin stadionin ulkopuolelta kurkistellen. Kuuntelimme peliä matkalla radiosta ja joukkueemme ei kyllä ollut hirveän vakuuttava. Mutta tärkeintä oli, että voitto tuli kuitenkin. Pelin seuraaminen radiosta oli kyllä yllättävän hankalaa, koska selostajat puhuivat aika nopeasti ja käyttivät jalkapallotermistöä, joka ei mulle ole kovin tuttua. Tästä eteenpäin pelit taitavat olla vieraspelejä, joten saan sanoa heipat jenkkifutisotteluiden seuraamiselle livenä. :( Harmittaa todella paljon, sillä ASU:n kotipelit olivat aivan huipputapahtumia ja niitä on jo nyt ikävä!
Tämä viikko on ollut melko ahdistava, sillä meillä on palautettavana kaksi ryhmätyötä. Toinen onneksi saatiin jo valmiiksi, mutta se toinen pitäisi vielä viikonlopun aikana saada kuntoon. Inhoan ryhmätöitä. Etenkin, kun niistä saatava hyöty/oppi ei vastaa läheskään työn tekemiseen käytettyä aikaa. Ryhmätöiden lisäksi jäljellä on kolme koetta ja yksi quiz. Toisaalta odotan, että nuo ryhmätyöt on saatu tehtyä, mutta toisaalta sen jälkeen minulla on jäljellä vain pari päivää Boonessa. :S Yritän joka tapauksessa nauttia näistä viimeisistä päivistä Boonessa parhaani mukaan ja käyttää aikani muuhunkin kuin opiskeluun!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti