Homecoming

Viime lauantaina oli siis homecoming. Homecomingia vietetään amerikkalaisissa yliopistoissa (ja high schooleissa) ja kyseisenä päivänä/viikonloppuna/viikkona oppilaitoksen entiset opiskelijat eli alumnit toivotetaan tervetulleiksi takaisin "kotiin". Homecoming-traditioon kuuluu yleensä ainakin jokin urheilutapahtuma sekä esimerkiksi kulttuuritapahtumia ja paraati. Itse tyydyin vain vilkuilemaan täällä järjestettyä paraatia ikkunasta, mutta kuulemma se oli ihan hieno.

ASU:ssa homecomingin kohokohta on jenkkifutisottelu ja sitä edeltävä tailgating. Yleensä homecoming-otteluun pyritään saamaan ns. helppo vastus, jotta päivä ei mene pilalle tappion takia. :) Tällä kertaa oli ainakin onnistuttu tuon suhteen, sillä ASU voitti ottelun 55-21.

Meidät vaihtarit oli jälleen kutsuttu hengailemaan ja syömään (=tailgating) Intappin (=International Appalachian) teltalle ja homecomingin kunniaksi ruoka tuli pitopalvelusta. Tarjolla oli hyvin tyypillistä amerikkalaista ruokaa eli bbq-kanaa, papumössöä, kaalisalaattia (cole slaw), vaaleeta höttöleipää ja jälkkäriksi banana puddingia. Intappin entisistä jäsenistä paikalla oli vain ihan muutama, mutta monien muiden ryhmien teltoilla oli paljonkin alumneja. Minä olin tälläkin kertaa vaihtareista ensimmäisenä paikalla heti yhdentoista jälkeen. Alku oli aika ankea, kun ruoka oli myöhässä (pitopalvelun autoa ei päästetty tailgating-alueelle) ja satoi vettä. Mulla oli onneksi tässä blogissakin jo esittelemäni kumisaappaat jalassa ja sateenvarjo mukana. Pikkuhiljaa paikalle saapui enemmän porukkaa ja tunnelmakin parani, vaikka välillä edelleen tihkutti.

Minä ja muutama muu halusimme saada hyvät paikat katsomosta, joten suuntasimme ajoissa stadionille. Olimme siellä 65 minuuttia ennen pelin alkua ja pääsimmekin pääkatsomon puolelle opiskelijoille varatuille paikoille. Nuo suosituimmat opiskelijakatsomot on siitä hauskoja, että niissä katsojat yleensä seisovat penkeillä nähdäkseen paremmin.. Niinpä mekin sitten seisoimme koko pelin ajan eli sellaisen 2,5 tuntia.. Tunnelma oli aivan loistava eikä sitä haitannut edes ajoittainen tihkusade. Miksei Suomessa voi olla tällaista?? Kyllä huomaa, että Suomen urheilukulttuuri on pientä verrattuna Amerikkaan.. Siis kun tällaisen pikkukaupungin yliopistojoukkueen peleissäkin on enemmän katsojia kuin Suomessa minkään lajin korkeimman sarjatason otteluissa.. Ja tunnelma on hyvä koko pelin ajan eikä vain silloin kun eletään viimeisiä jännittäviä minuutteja. Otteluissa on myös aina paikalla yliopiston marching band eli puhallin- ja lyömäsoitinorkesteri sekä tietysti cheerleaderit. Todisteeksi tunnelmasta otin teille pari videopätkää ottelusta:

Nyt mun on aika mennä nukkumaan, sillä huomenna on aikainen herätys ja suuntana Washington DC. Täällä alkoi fall break eli neljän päivän loma, jonka ajaksi International Office vie kasan vaihtareita tutustumaan pääkaupungin nähtävyyksiin. Muistomerkit ja museot, here I come! :)