Ennen vaihtoa, osa 1: Hakuprosessi

Varoitus! Tämä postaus sisältää pitkän ja yksityiskohtaisen selostuksen ISEP-hakuprosessista.

Olin alunperin suunnitellut lähteväni vaihtoon Keski-Eurooppaan saksankieliseen maahan oppiakseni puhumaan saksaa ja päästäkseni Alpeille. Viime syksynä minua alkoi kuitenkin houkuttaa Yhdysvallat vaihtokohteena. Opiskelen Turun kauppakorkeakoulussa, jolla on Yhdysvalloissa kolme yhteistyöyliopistoa. Näistä kaksi sijaitsee maan länsirannikolla ja kolmas Kansasissa eli maan keskiosassa. Halusin kuitenkin itärannikolle, joten päädyin hakemaan ISEP-vaihto-ohjelmaan. Hakuaika ohjelmaan loppui marraskuun puolivälissä ja koska idea Yhdysvalloista vaihtokohteena syntyi vasta syksyn aikana, minulla tuli vähän kiire vaihtohakemuksen kanssa. Ehdin kyllä täyttää reilusti yli kymmensivuisen hakulomakkeen ja pyytää tarvittavat suositukset, mutta yliopistojen valitsemiseen olisin mielelläni käyttänyt enemmänkin aikaa. ISEP-hakemukseen saa listata korkeintaan kymmenen yliopistoa, joihin hakee. Yhdysvalloissa ISEP-ohjelmaan kuuluvia yliopistoja on yli sata, joten niistä itselle sopivien valitsemiseen menee aikaa, varsinkin kun hakemukseen tulee myös merkitä kursseja, joita kussakin ylipistossa voisi suorittaa. Yliopistotarjontaan tutustumiseen kannattaa siis varata riittävästi aikaa ja jo etukäteen kannattaa miettiä tarkkaan, mitä vaihtokohteeltaan haluaa. Itse etsin maan itäosassa, kohtalaisen suuressa kaupungissa sijatsevaa yliopistoa, jossa on tarjolla monipuolisesti kauppatieteiden opetusta.

Oman hakukaavakkeeni ykköseksi päätyi University of Vermont. ISEP:in sivuilla on vaihdossa olleiden kertomuksia vaihtoajastaan ja ihastuin erään opiskelijan kuvaukseen kyseisestä yliopistosta. Päästäkseni Vermontiin kirjoittelin siis hakemukseen liitteeksi jotakin siitä, kuinka Vermontissa on neljä vuodenaikaa, kauniit maisemat ja hyvät ulkoilumahdollisuudet. Luultavasti tämä sepustus oli yksi syy siihen, että minut sijoitettiin Pohjois-Carolinassa juuri Appalachian State Universityyn eli ASU:un. Kannattaa siis miettiä tarkkaan, että tuo hakemuksessaan ilmi juuri ne asiat, jotka vaihtokohteen valinnassa ovat itselle oikeasti tärkeimpiä. Jos nyt jälkikäteen saisin jotain muuttaa niin olisin ehkä painottanut hakemuksessa sitä, että haluan suurehkoon kaupunkiin. Boone, jossa Appalachian State University sijaitsee, on nimittäin vain noin 14 000 asukkaan kaupunki (+ toiset 14 000 yliopistolla). Noh, ainakin sain nyt ne kaipaamani hyvät ulkoilumahdollisuudet. :)

Kakkosena toivelistallani oli University of North Carolina, Greensboro. Pohjois-Carolinassa on yliopistokonsortio, johon sekä Greensboro että Appalachian State University kuuluvat. Pelin henki on, että hakiessa yhteen konsortion yliopistoista hakija voidaan sijoittaa yhtälailla johonkin muista kyseisen konsertion yliopistoista. (Toki sijoituksessa huomioidaan se, että pystyy opiskelemaan haluamaansa ainetta.) Tätä kautta minutkin sitten voitiin sijoittaa ASU:uun, vaikkei kyseinen yliopisto toivelistallani ollutkaan. Toisaalta olin myös rastinut kohdan, jonka perusteella minut olisi voitu sijoittaa mihin tahansa yliopistoon Yhdysvalloissa, jos minua ei olisi voitu sijoittaa mihinkään valitsemistani yliopistoista. Ajatus tuon rastituksen takana oli se, että tärkeintä minulle on päästä kokemaan ja näkemään amerikkalaista elämänmenoa ja vaikka se eri paikoissa voikin olla hieman erilaista niin amerikkalaista se on kuitenkin!

ISEP-haku on hyvin amerikkalainen, mikä näkyi mm. siinä, että hakulomakkeen liitteeksi tarvittiin kahden yliopisto-opettajan suosituskirje. Siinä sai kyllä hetken pohtia, että ketkä minua kauppakorkeassa opettaneista edes tietävät nimeni! Monien muiden hakijoiden tavoin päädyin pyytämään toisen suosituksista kieltenopettajalta. Toisen sain onneksi pääaineeni laskentatoimen lehtorilta, joka oli toiminut ryhmämme ohjaajana yritystoiminta ja tiimityöskentelytaidot -kurssilla (tutummin YLY).

Palautin hakemukseni viimeisenä mahdollisena päivänä eli 14.11. Tieto ISEP-ohjelmaan pääsemisestä tuli joulukuun 9. päivä. Sen jälkeen alkoikin sitten kauhea pähkäily Yhdysvaltojen ja saksankielisen Euroopan välillä. Päädyin lopulta jenkkeihin, koska halusin mieluummin päästä elämään ja kokemaan amerikkalaisen kulttuurin. Euroopassa minua houkuttivat sellaiset asiat, jotka voin kokea myös matkailemalla (esim. Alpit). Totesin myös, että tulen luultavasti hyötymään enemmän siitä, että osaan sujuvasti englantia ja hiukan saksaa kuin että osaan kohtalaisen hyvin molempia. Päätös syntyi joulun tienoilla, minkä jälkeen maksoin ISEP:in placement feen ja ryhdyin odottelemaan tietoa sijoituspaikastani sekä varaamaan TOEFL-kielitestiä. Tieto sijoituspaikasta tuli lopulta maaliskuun lopussa. Sen jälkeen vaihtoprosessissa seurasikin lisää erilaisten papereiden täyttämistä, mistä toivottavasti ehdin kirjoittelemaan tänne vielä ennen lähtöä.